perjantai 25. toukokuuta 2018

Stephen King. The Dark Tower V - Wolves of the Calla

Stephen King: The Dark Tower V - Wolves of the Calla

(Hodder & Stoughton, 2003)


We deal in lead


4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Jos Musta torni -sarjan edellisessä osassa sekoiteltiin genrejä ja tehtiin suoria viittauksia niin Stephen Kingin omiin teoksiin kuin Ihmemaa Ozin kaltaisiin kultuurisiin ikoneihin, on viides osa Wolves of the Calla kaikkea sitä potenssiin kymmenen. Kirjassa kohtaavat niin John Sturgesin elokuva Seitsemän rohkeaa miestä, Kingin Painajainen, Tähtien sota, Harry Potter -kirjasarja ja Marvel-hahmo Tohtori Doom. Ja tässä ovat vasta kirjassa suoraan mainitut viittaukset! Intertekstuaalisuus on alusta asti ollut merkittävä osa Musta torni -sarjaa, mutta sarjan loppua kohti se meinaa lähteä aivan lapasesta. Wolves of the Callassa intertekstuaalisuus on kenties vahvimmin läsnä koko sarjasta.

Roland, Eddie, Jake, Susannah ja Oy saapuvat Calla Bryn Sturgisin kylään. Poikkeuksena muihin matkalla kohdattuihin kyliin Calla on suhteellisen vakavarainen, hyvin toimiva maalaiskylä, jonka yhteisö on vahva, mutta ainakin jokseenkin avoin. Callassa lapset syntyvät lähes tulkoon poikkeuksetta kaksosina, mutta suunnilleen sukupolven välein kylässä käyvät ryöstöretkellä mystiset "sudet", harmaa-asuiset ja vihreäviittaiset ratsumiehet, jotka vievät jokaisesta kaksosparista toisen mukanaan. Ryöstetyt lapset kyllä palautetaan ajan myötä, mutta heidän aivoilleen on tehty pysyviä vaurioita. Lapsista kasvaa fyysisesti valtavia, mutta henkiset kyvyt jäävät taaperon asteelle. Kyläläisiä avustaa arkisissa askareissa Andy-robotti, joka tietää susien alkuperästä ja motiiveista enemmän kuin antaa ymmärtää. Nyt Andy tietää kertoa kyläläisille, että susien seuraava retki lähenee, ja kylän lapset ovat taas vaarassa.

Wolves of the Calla on osittain samantyylinen romaani kuin sarjan neljäs osa, Wizard and Glass. Molemmat sijoittuvat enimmäkseen yhteen, rajatuun paikkaan, jossa on pieni, mutta merkittävä joukko sivuhahmoja. Hahmoilla on omat motiivinsa ja kuvionsa, joihin Rolandin joukkio tulee tekemään muutoksen. Siinä missä nuori Roland ystävineen aiheuttaa lähinnä hämminkiä sisäänpäinlämpiävässä Mejisissä, saapuu varttuneen Rolandin seurue Callan kyläläisten avuksi taistelussa susia vastaan. Muinainen revolverimiesten käytöskoodi tosin määrittelee sen, että apua ei tarjota, ellei sitä heiltä suoraan pyydetä. Eivätkä kyläläiset täysin yksimielisiä ole revolverimiesten avun vastaanottamisesta:

'You have opened to us. We have opened to you. Is it not so?' --
'Do you see us for what we are, and accept what we do?' --
'Calla-folken, do you seek aid and succor?'
Eddie stiffened. This question had been asked of many individuals during their weeks in Calla Bryn Sturgis, but he thought to ask it here was extremely risky. What if they said no?
(s. 522) 

Callan kylässä Kingin uskolliset lukijat tapaavat vanhoja tuttuja. Kylään on eksynyt papiksi Painajainen-romaanista tuttu isä Callahan. Callahanin ja Callan nimien samankaltaisuus ei ole sattumaa, sillä kohtalonomainen ka on jälleen pelissä. Isä Callahanin kertomukselle matkoistaan omistetaan muutenkin valtavasta kirjasta aimo siivu, ja vaikka se sinänsä onkin mielenkiintoinen osa hahmoa ja tarinaa, on se aika uuvuttava ainakin tässä laajudessaan. Callahanin myötä tarina tuodaan myös meidän maailmamme New Yorkiin pidemmäksi aikaa, mistä voi olla montaa mieltä. Itselleni tällä lukukerralla New York -jaksot pääsääntöisesti tuntuivat pikemmin vaivalloisilta kuin palkitsevilta.

Enemmän Wolves of the Calla on kuitenkin velkaa suurelle lännenelokuvien perinteelle. Kaikki Callaan sijoittuvat osiot ovat kuin Clint Eastwoodia tai John Waynea parhaimmillaan, ja jos kirja koostuisi pelkästään niistä, se olisi ehdottomasti yksi Mustan tornin vahvimpia osia. Nyt kuitenkin poikkeamiset New Yorkiin hidastavat vauhtia, kun teos lähtee rönsyilemään yhtä aikaa eri todellisuuksiin ja aikakäsityksiin. Mutta Calla on vahvasti kuvattu yhteisö, jonka oma, vuosisatoja itsekseen kehittynyt kulttuuri kielineen, tapoineen ja rituaaleineen on käsinkosketeltavan aito. Tututkin hahmot saavat kiitettävästi tilaa kehittyä. Jaken hahmo syvenee aiempaa isommassa roolissa, ja hänen kumppanuutensa Oy-otuksen kanssa lujittuu. Rolandin yrmy luonne pehmenee viimeistään tässä osassa jopa lähelle tavallista, lähestyttävää ihmistä. Eddie ja Susannah kokevat suhteessaan uusia haasteita, joista lisää kerrottakoon seuraavassa osassa.

Wolves of the Calla ilmestyi neljä vuotta sen jälkeen, kun Stephen King miltei menehtyi vakavassa auto-onnettomuudessa. Musta torni -sarja oli likellä jäädä ikuisesti keskeneräiseksi. Ilmeisesti tämä kohtaaminen oman kuolevaisuutensa kanssa sai Kingin kiristämään tahtia ja kirjoittamaan teossarjan kolme viimeistä osaa hyvin lyhyen ajan sisään, ja ne julkaistiin kahden vuoden sisällä. Osittain kiire ehkä näkyykin, ja neljännen osan jälkeen sarjassa on havaittavissa myös tyylillinen muutos. Wolves of the Calla on Mustan tornin jälkimmäisen puoliskon vahvimpia osia, mutta ylipitkä. Tuntuu siltä, että toistan samaa kommenttia miltei joka osan yhteydessä, mutta ehkäpä Kingillä olisi ollut varaa karsia seitsenosaisesta sarjasta samalla kun hän muokkasi ensimmäistä osaa?

Kirjan nimessä on paikka, joten täytän sillä Helmet-haasteen kohdan 4. Muita sopivia kohtia voisivat olla seuraavat:
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti